Vaarallista rakkautta jumalten saarella

Seikkailuja maailmalla -sarjan 7. teos vie Kreetalle, jota jumalten saareksi kutsutaan. Kirja on nuorten dekkari ja matkaseikkailu.

Lue lisää

Hieroglyfien salaisuus - nuorten seikkailukirja Egyptistä

Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjassa on julkaistu kuudes teos: Hieroglyfien salaisuus. Kirjan seikkailu vie Egyptiin, jossa Elsa ryhtyy selvittämään tuhansia vuosia vanhan faaraohaudan hieroglyfin arvoitusta. "Faarao Tutankhamon on kuuluisa hänen hautakammiostaan löy

Lue lisää

Nuortenkirja Kielletyn kaupungin aarre

Seikkailuja maailmalla -nuortenkirjasarjan viides teos, joka vie Kiinan Pekingiin keisariajan jalanjäljille:

Lue lisää

  
Uusi merkitty retkeilyreitti on ohjattu Mattit Ravadaksen leiriytymispaikalta ylös Kaskoaiville, siis ohi Jäkälä-äytsin. Halusin ehdottomasti käydä katsomassa Jäkälä-äytsiä, jossa niin monet elinkautiset ovat lapioitaan heiluttaneet - ja myös verestämässä muistoja vuodelta 1986, jolloin edellisen kerran Jäkälä-äytsiä tallustin.

Alajuoksultaan Jäkäläoja oli entisensä - paitsi, että vesi oli saven ruskeaksi värjäämää. Syy veden sameuteen selvisi myöhemmin yläjuoksulla.





















Jäkälä-äytsi - tuhottu maisema

Jäkäläoja oli ojapahainen kynnöspellon reunassa. Raiskattu tunturipuro. Keskellä kansallispuistoa. Tai siis "kansallispuistoa".




















Tuntuu aivan käsittämättömältä, että kansallispuistossa sallitaan tällainen luonnonraiskaus. Tekopyhästi samaan aikaan edellytetään, että tavallinen rinkkaretkeilijä tekee nuotionsa ja levittää makuualustansa vain merkityille leiriytymispaikoille. Kaipa rinkankantajakin pitäisi tulla kansallispuistoon traktorilla, niin voisi tehdä mitä tahansa törkeyksiä - tosin retkeilijällä ei olisi sydäntä sellaiseen. Kun kaivoslain siirtymäaika sallii kaivamisen jatkuvan vielä kymmenkunta vuotta, niin Jäkälä-äytsin alaosakin on kohta muisto vain.

Vanhaa kullankaivajaperinnettä ei sitäkään ollut kunnioitettu eikä suojeltu. Kankaisen Pellen nostalginen kämppä oli kovia kokenut ja aivan romahtamaisillaan - kiitos siitäkin kuuluu konekaivajalle ja valtion saamattomalle virkakunnalle.




















Puron yli jätetty yksinäinen kelonpätkä. Taiteilin siitä onnistuneesti yli. Talsittuani hieman ylöspäin tulin Nevalaisen Veikon muistomerkille, jonka kullankaivakaverit olivat hänelle pystyttäneet. Nevalainen kuoli mökkinsä tulipalossa 1978. Veikon kulta jäi kadoksiin ja jopa rikosta arvailtiin, kun palaneen vainajan viereltä löytyi myös käsiase.




















Sitten tuli itku silmään, kun näin, miten Jäkälä-äytsi oli konekaivajien toimesta Veikon palstan yläpuolelta täysin tuhottu. Kaunista Jäkäläojaa ei ollut enää. Koko purolaakso oli laidasta laitaan ja osin reunojakin kaivinkoneella avattu, pengottu ja pesty. Koskaan se ei palaisi aitoon luonnontilaansa.




















Kaivausalueen vieressä nökötti kaivajien kesämökki ja mylleryspellolla kaivinkoneen luona puuhaili pari miestä. En halunnut mennä heidän vierestään, koska epäilin, että en olisi malttanut pitää mielipahaa sisälläni. Niinpä nousin jonkin matkaa Jäkäläpään rinteen tunturikoivikkoon ja kiersin luonnontuhoojapartion.